"Sitä paitsi ikä tuo saman ilmiön: muutut suurimpiin haaveisiisi päin, sillä vain niiden vaatimuksiin jaksat loputtomasti mukautua joka solullasi ja koko elämäntavallasi, ja ajan kanssa yrittäminen suurimpiin haaveisiinsa päin huolehtii lopusta: viiden tai kymmenen vuoden pästä et eläkään pidemmälle ehtineen harrastajan elämää vaan sen, jolla oli aitoa omaa näkemystä, sen, joka kohtaa koko jutun hienoimmassa sinua eniten kiehtovassa muodossaan, sen, josta olet ottanut loputtomasti mallia, vaikket olisi uskonut koskaan mihinkään sellaiseen yltäväsi! Mikä oli viisi vuotta sitten vain saavuttamaton unelma, voi jo tänään olla käytännössä totta elämässäsi ja identiteettisi olennainen osa!"
Lainaus toisesta blogistani http://nopeaoppisuus.blogspot.fi . Luepa ihmeessä tuokin blogi! Se on sen arvoinen...
torstai 25. lokakuuta 2012
keskiviikko 24. lokakuuta 2012
Ikäkausista ja koulumaisuudesta
Alle kouluikäinen lapsi on tavallaan omillaan ja eheä. Koulu vasta pakottaa toisenvaraisuuteen ajattelussa ja tekemisessä sekä valtaisaan määrään ulkolukua. Niinpä lasten ja nuorten elämänviisaus, oman elämänviisauden noudattamismahdollisuudet kärsivät koulusta ja elämä jää ohkaiseksi ja sisällyksettömäksi. Elämänviisailla käytännön alojen ihmisillä tätä kestää kunnes pääsee koulun jälkeen ammattikouluun ja omille jaloilleen pois vanhempien jaloista. Mutta vähemmän elämänviisailla ajattelunsa huonolaatuisuuden vuoksi koulua suuresti arvostravilla tuo ohkaisuus voi jäädä vuosiksi, koko elämän ajaksi jopa - siksi vain, ettei koulumainen ajattelu ylipäätään tarjoa omilla jaloillaan seisovaa aitoa elämänvbiisautta.
Myös myöhemmin elämässä elämän laatu ja omien valintojen onnistuneisuus onnen ja aidon viisauden kannalta on riippuvainen siitä, miten hyvin osaa kasvaa pelkän noudatetun opin yli laajempaan elämän mittasuhteideen tajuun ja kykyyn huomata ja huomioida tervehenkisesti asioiden eri puolet, ilmiöiden sivuvaikutukset, viisaammat valinnat, arvojen soveltuvuus eri tehtäviin, eri näkökulmien erot siinä, miten kattavia ne ovat: jokin on vain väline ja toinen taas on kaiken perusta.
Noin kahdenkymmenen iässä yliopisto-opiskelija vielä osoittaa osaavansa aikuisten maailman jutut, kasvaneensa siinä mielessä täyteen mittaansa. Sitten hän alkaa reilu parikymppisenä havaita käytettyjen linjausten huonojakin puolia ja etsiä parempia strategioita. Noiden oppimisen myötä kasvaa eroon ulkolukumaisuudesta ehkä 25:n iässä ja alkaa kulkea omia parempilaatuisia polkujaan kokeilumielessä. Kolmikymppisenä hän saa kokemusta omista poluistaan ja 40 täyttäessään hän on jo kyllin kokenut osatakseen olla taidoissa omavarainen. Iän myötä hän sitten kulkee enemmän omia polkujaan, aina vain helpommin onnistuen: niin keveästi ajan myötä, että nuorempien uurastajien silmissä näyttää aivan hötöltä, kun eivät nuoret selviä mistään tekemisestä yhtä keveästi, jollei sitten ihan vain katselemisesta yms. arvokkaista perusjutuista!
Myös myöhemmin elämässä elämän laatu ja omien valintojen onnistuneisuus onnen ja aidon viisauden kannalta on riippuvainen siitä, miten hyvin osaa kasvaa pelkän noudatetun opin yli laajempaan elämän mittasuhteideen tajuun ja kykyyn huomata ja huomioida tervehenkisesti asioiden eri puolet, ilmiöiden sivuvaikutukset, viisaammat valinnat, arvojen soveltuvuus eri tehtäviin, eri näkökulmien erot siinä, miten kattavia ne ovat: jokin on vain väline ja toinen taas on kaiken perusta.
Noin kahdenkymmenen iässä yliopisto-opiskelija vielä osoittaa osaavansa aikuisten maailman jutut, kasvaneensa siinä mielessä täyteen mittaansa. Sitten hän alkaa reilu parikymppisenä havaita käytettyjen linjausten huonojakin puolia ja etsiä parempia strategioita. Noiden oppimisen myötä kasvaa eroon ulkolukumaisuudesta ehkä 25:n iässä ja alkaa kulkea omia parempilaatuisia polkujaan kokeilumielessä. Kolmikymppisenä hän saa kokemusta omista poluistaan ja 40 täyttäessään hän on jo kyllin kokenut osatakseen olla taidoissa omavarainen. Iän myötä hän sitten kulkee enemmän omia polkujaan, aina vain helpommin onnistuen: niin keveästi ajan myötä, että nuorempien uurastajien silmissä näyttää aivan hötöltä, kun eivät nuoret selviä mistään tekemisestä yhtä keveästi, jollei sitten ihan vain katselemisesta yms. arvokkaista perusjutuista!
Iästä ja työstä
Itse olen 41. Aiemmin luulin, että elämä "loppuu" 40-vuotiaana. Niinpä tuo rajapyykki nuoruuden ja vanhuuden välillä oli minulle iso askel ja laittoi miettimään, mitä vanheneminen on, miten ihminen oppii, mitä nuoruus on ja mitä nuoret voisivat oppia vanhoilta, minne kommunikaatio katoaa, miten olla viisas omanikäisensä, miten eri ikäkaudet elää parhaiten sopusoinnussa ja yhteistyössä, miten rakentaa toimiva yhteiskunta kaiken sen voimin, mitä ihmiset oppivat, osaavat, haluavat ja atrvitsevat.
Nuori ja lapsi ei tunne sanaa "kokemus", koska se yleensä viittaa yli 10 vuotta jotakin tosissaan harrastaneen keräämään elämänviisauteen ja näkemykseen eri tekemisentavoista, eri ratkaisujen huonoista puolista, vaihtoehtoisista strategioista ja aidosta viisaudesta. Vanhan olisi kai joka kerran puheessaan alle 35:n vanhoille korvattava sana "kokemus" sanalla "taitavuus! Sillä sitä nuoretkin ymmärtävät ihan hyvin...
Alle 40-vuotiaille ei paljoa puhuta vanhuudesta. Syntyy kommunikaatiokatkos, joka on hirvittävän suuri. Siinä, missä nuori elää täydesti oman elämänsä, elää vanha omansa, mutta kokemuspohja eli taitojen määrä, joiden avulla toimitaan, on ihan toinen. Nuori näkee vain lähellä olevat asiat, kaiken uutena mutta valmiina oppimaan paljonkin. Silti moni asia jää pimentoon, etenkin vuoden tai kauemman aikaa jotain tehdessä syntyvät hankaluudet, jotka taas vanhempi osaa etukäteen ennakoida ihan siinä, missä tämän hetkenkin tekijät. Nuori oppii taitoja: näin teen tyämän. Vanhempi valikoi elämänviisauden perusteella: jos teen näin, syntyy tuollaista, ja jos teen noin, syntyy tällaista, niinpä valitsen tästä kirjosta vaikkapa tuon. Vanhempi ikään kuin orkestroi kokonaisuuden, kun taas nuori on kuin palkkatyöläinen: jonkin asian välittömään tekemiseen yksisilmäisesti keskittynyt. Sen sijaan, että jäädään eläkkeelle vasta 60:n iässä, tulisi jo 20 vuoden työelämäkokemuksen jälkeen työnkuvan muuttua aivan toisenlaiseksi, asiat jättä työntekijän omille harteille olettaen, että hän osaa jo monta työn sujuvuuteen ja isojen kysymysten mielekkääseen ratkaisuun liittyvää asiaa. Ja vielä vapaampi työnkuva: filosofisen ajattelijan tai vanhan viisaan tai moneen ehtivän kokeneen puuhanaisen työ sitten eläkeiässä 60:n vanhana.
Nuori ja lapsi ei tunne sanaa "kokemus", koska se yleensä viittaa yli 10 vuotta jotakin tosissaan harrastaneen keräämään elämänviisauteen ja näkemykseen eri tekemisentavoista, eri ratkaisujen huonoista puolista, vaihtoehtoisista strategioista ja aidosta viisaudesta. Vanhan olisi kai joka kerran puheessaan alle 35:n vanhoille korvattava sana "kokemus" sanalla "taitavuus! Sillä sitä nuoretkin ymmärtävät ihan hyvin...
Alle 40-vuotiaille ei paljoa puhuta vanhuudesta. Syntyy kommunikaatiokatkos, joka on hirvittävän suuri. Siinä, missä nuori elää täydesti oman elämänsä, elää vanha omansa, mutta kokemuspohja eli taitojen määrä, joiden avulla toimitaan, on ihan toinen. Nuori näkee vain lähellä olevat asiat, kaiken uutena mutta valmiina oppimaan paljonkin. Silti moni asia jää pimentoon, etenkin vuoden tai kauemman aikaa jotain tehdessä syntyvät hankaluudet, jotka taas vanhempi osaa etukäteen ennakoida ihan siinä, missä tämän hetkenkin tekijät. Nuori oppii taitoja: näin teen tyämän. Vanhempi valikoi elämänviisauden perusteella: jos teen näin, syntyy tuollaista, ja jos teen noin, syntyy tällaista, niinpä valitsen tästä kirjosta vaikkapa tuon. Vanhempi ikään kuin orkestroi kokonaisuuden, kun taas nuori on kuin palkkatyöläinen: jonkin asian välittömään tekemiseen yksisilmäisesti keskittynyt. Sen sijaan, että jäädään eläkkeelle vasta 60:n iässä, tulisi jo 20 vuoden työelämäkokemuksen jälkeen työnkuvan muuttua aivan toisenlaiseksi, asiat jättä työntekijän omille harteille olettaen, että hän osaa jo monta työn sujuvuuteen ja isojen kysymysten mielekkääseen ratkaisuun liittyvää asiaa. Ja vielä vapaampi työnkuva: filosofisen ajattelijan tai vanhan viisaan tai moneen ehtivän kokeneen puuhanaisen työ sitten eläkeiässä 60:n vanhana.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)