Itse olen 41. Aiemmin luulin, että elämä "loppuu" 40-vuotiaana. Niinpä tuo rajapyykki nuoruuden ja vanhuuden välillä oli minulle iso askel ja laittoi miettimään, mitä vanheneminen on, miten ihminen oppii, mitä nuoruus on ja mitä nuoret voisivat oppia vanhoilta, minne kommunikaatio katoaa, miten olla viisas omanikäisensä, miten eri ikäkaudet elää parhaiten sopusoinnussa ja yhteistyössä, miten rakentaa toimiva yhteiskunta kaiken sen voimin, mitä ihmiset oppivat, osaavat, haluavat ja atrvitsevat.
Nuori ja lapsi ei tunne sanaa "kokemus", koska se yleensä viittaa yli 10 vuotta jotakin tosissaan harrastaneen keräämään elämänviisauteen ja näkemykseen eri tekemisentavoista, eri ratkaisujen huonoista puolista, vaihtoehtoisista strategioista ja aidosta viisaudesta. Vanhan olisi kai joka kerran puheessaan alle 35:n vanhoille korvattava sana "kokemus" sanalla "taitavuus! Sillä sitä nuoretkin ymmärtävät ihan hyvin...
Alle 40-vuotiaille ei paljoa puhuta vanhuudesta. Syntyy kommunikaatiokatkos, joka on hirvittävän suuri. Siinä, missä nuori elää täydesti oman elämänsä, elää vanha omansa, mutta kokemuspohja eli taitojen määrä, joiden avulla toimitaan, on ihan toinen. Nuori näkee vain lähellä olevat asiat, kaiken uutena mutta valmiina oppimaan paljonkin. Silti moni asia jää pimentoon, etenkin vuoden tai kauemman aikaa jotain tehdessä syntyvät hankaluudet, jotka taas vanhempi osaa etukäteen ennakoida ihan siinä, missä tämän hetkenkin tekijät. Nuori oppii taitoja: näin teen tyämän. Vanhempi valikoi elämänviisauden perusteella: jos teen näin, syntyy tuollaista, ja jos teen noin, syntyy tällaista, niinpä valitsen tästä kirjosta vaikkapa tuon. Vanhempi ikään kuin orkestroi kokonaisuuden, kun taas nuori on kuin palkkatyöläinen: jonkin asian välittömään tekemiseen yksisilmäisesti keskittynyt. Sen sijaan, että jäädään eläkkeelle vasta 60:n iässä, tulisi jo 20 vuoden työelämäkokemuksen jälkeen työnkuvan muuttua aivan toisenlaiseksi, asiat jättä työntekijän omille harteille olettaen, että hän osaa jo monta työn sujuvuuteen ja isojen kysymysten mielekkääseen ratkaisuun liittyvää asiaa. Ja vielä vapaampi työnkuva: filosofisen ajattelijan tai vanhan viisaan tai moneen ehtivän kokeneen puuhanaisen työ sitten eläkeiässä 60:n vanhana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti