Kuka saa aikaan

Iän myötä ihminen oppii kokemuksistaan ja viisastuu, näin myös terveisiin elämäntapoihin ja terveyteen liittyvissä kysymyksissä. Ei ole mitään syytä, miksi vanhukset, etenkään elämänviisaat urautumattomat vanhukset, sairastuisivat vakavasti ja kuolisivat pois. Pikemminkin olettaisi monen voivan elää kauan terveenä, onnellisena ja elinvoimaisena, jolleivät nuoremmat heidän elämäänsä olennaisesti häiritse. Nuorille tulisi kertoa, mitä kokemus saa aikaan, sillä edes 20-vuotiaalla ei ole yhtään kokemusta itsellään, jotta ymmärtäisi sanan "kokemus" tarkoittavan mitään. Mutta nuorilla on harrastuksia ja nuorilla aikuisilla kokemuksia pikkulapsista. Harrastuksissa on aloittelijoita, puoli vuotta harrastaneita, muutaman vuoden harrastaneita pidemmälle ehtineitä ja kymmenen tai kaksikymmentä vuotta harrastaneita opettajia. Siitä näkee, mitä 20 vuoden kokemus tekee, myös elämänkokemus, jos koko ajan harrastaa jotakin ja opettelee uutta elämässä arvokasta. Kai siitä voi p0äätellä, että jotain sillä suunnalla, mutta valtavan paljon enemmän tekee 40 tai 60 vuotta lisää ikää! Jokainen tietää, millaista on aikuisen pikkulasten seurassa. Pikkulapset ehkä puuhaavat paljon, mutta isosta osasta vastaa kokonaan aikuinen. Samoin kun nuoret aikuiset tekevät jotakin, niin moni asia ei vain suju ja maailma vaikuttaa mahdottomasti poissa kontrollista olevalta. Sitten taas joskus yht'äkkiä jotakin kautta, mitä ei nuori aikuinen itse oikein osannut luonnehtia mahdolliseksi vaikutukseksi, ratkeaa kaikki helposti ja kaikenkattavasti: joku vuosikymmeniä kokeneempi ja taitavampi on ohimennen huolehtinut asiat kuntoon! Nuorille ja työtätekevän ikäisille olisi tämä (tms.) kerrottava, jotta ymmärtäisivät arvostaa vanhuksia: ei vanhus ole turhe ja tarpeeton, ei ole yhteiskunnalle taakka vaan paljon enemmän taakkana ovat useimmat työikäiset.